Tänään meiltä jäivät hakuilut väliin kun kummipoika Aleksi täytti 13 vuotta. Näimme sitten samalla Nana-koiraa 7 kk (valkoinen länsiylämaan terrieri) joka oli kasvanut reippaaksi tyttökoiran aluksi. Innolla odotamme tapaamista Rudyn kanssa.

Pikaisesti otimme kotipihalla seuraamista, tunnaria sekä merkille lähettämistä. Seuraamisen oikea paikka on edelleen hakusessa kun tuppaa aina välillä edistämään, ainakin rytmivaihdoksissa, etenkin juoksussa edistää. Täytyy ottaa vielä lyhyempiä pätkiä ja vasemmalle käännöksiä niin että näkee lelun kädessä ja pyrkiä ohjaamaan lelun avulla oikeata paikkaa.
Tunnarikapulakasa kauemmaksi ja oma lähemmäksi nurmikolle, hieman ruohon peittoon, jotta älyäisi lähteä hakemaan nenän avulla eikä silmillään. Koira oli koko ajan liinassa jottei päässyt kapulakasaan saakka. Muutaman kerran jälkeen rupesi jo selvästi käyttämään nenää ja hiljensi vauhtia, laitoin oman aina lähemmäs kapulakasaa ja lopuksi 10 cm. päähän, tämä onnistui hyvin ja palkkaus siitä namilla. Täytynee jatkaa tätä samalla mallilla niin kauan että oppii lähtemään omalle nenä auki. Treeniä jatkettiin merkillä seuraavasti: laitoin tötterön merkiksi 1,5 m. päähän ja sen taakse pyöreän maton, makupalan pahvilautaselle maton taakse ja lähetin merkille. Koira lähti innokkaana suoraan namille ja sen jälkeen jäi matolle seisomaan vinoon, naksaus ja palkka. Pari kolme toistoa niin että seisomisasento saatiin suoristettua. Hyvä juttu! Naksutin on tässäkin mainio apu.