Keskilinja tehtiin ihan keskelle metsää, haastavaa ohjaajalle. Ilma oli mitä ihanin ja aurinko paistoi vielä.
Merkattiin keskilinja tarkemmin kuin yleensä. Osallistujia tällä kertaa 4 koirakkoa joten saatiin tehtyä treenit vielä valoisaan aikaan.

Rydylle neljä pistoa, suorapalkkoina ja kahdelta lihapullat, ja kahdelta lelut. Syöttelin autolla ja söi hanakasti melkein sormetkin. Kuljetin tennispallolla keskilinjan alkuun, kun nyt eivät namit maistuneet! Aina menee alku aika hyvin siihen saakka kunnes laitan liivit päälle. Sen jälkeen alkaa hyrrä pyöriä päässä.
Aivan mahdoton hallittava! Ilmoittautuminen (Suski tuomaroi) meni hyvin. Ekalle pistolle en meinannut millään saada sitä lähtemään suoraan. Laitoin lopuksi aivan alueen ulkopuolelta ensimmäisen kulmamerkin takaa. Lähti ja sai sitten hajun sieltä. Toiseen etukulmaan lähti ongelmitta, tosin mm oli tuulen yläpuolella. Kolmas pisto, aivan kamala, mm oli alamäessä n. 35 metrissä sadeviitan alla piilossa. Jumitti siis niin pahasti etten saanut lähtemään koiraa vasta kuin rihveleistä kiinni ottamalla ja sivulle istuttamalla ! Sitten lähti hölmön näköisenä juoksemaan juuri oikeaan suuntaan, mutta katsoi minua vielä aika pöljän näköisenä. Ihan kuin tämä olisi liian helppoa sille.  Viimeiselle lähetykselle haisteli ilmaa siihen malliin että tiesi mm olevan siellä. Mutta, sama jumitus alkuun, lähetin lopuksi keskilinjalta piilomerkistä pari metriä ennen merkkiä, sitten läks ja sai hajun, teki vielä hyvän laatikon.
En tiedä miksi näin tekee, vaikka kuitenkin aina lähteen pistolle. Lisäksi lähetyskohtia täytyy miettiä erikseen. Seuraavalla kerralla mietin treenit tarkemmin. Jos saisi edes lähtemään koiran tuonne metsään niin voisi ajatella ottavanssa pidempääkin rataa. Alkaa jumittaa jo radan alkupäässä.
Voi olla että treenit ovat liian helppoja, suorapalkkoja mutta en voi ottaa kiihtymisen takia koko ilmaisuja kuin ihan silloin tällöin. 
Sitten ihailtiin vielä lopuksi upeata auringon laskua