Tänään saimme iloisen tekstiviestin Virveltä, Huima oli päässyt maxi 2:n ja tuli toiseksi agilitykisoissa! Upeeta Virve ja Hui

Pidettiin esineruututreenit myrskyisässä kevät säässä. Tuuli oli melkoinen ja pyöri joka suunnasta. Tallottiin 10 x 50 kaistale ja reunat hyvin, jotta koirat pysyisivät ruudussa. Luultiin että koirilla on vaikeaa hahmottaa esineitä  voimakkaasti pyörivän tuulen vuoksi mutta hyvin meni Paavolla, Jonilla ja Demillä, Marilynille tehtiin ruutua vasta toista kertaa joten esine (lelu) laitettiin lähelle metrin päähän. Rudi oli taas ihan oma lukunsa ja kierrokset olivat sen verran melkoiset että lihapullien syöttelemisestä huolimatta autolta ruutuun kuljettaminen oli melkoinen haaste.  Tunteet kuohahti ohjaallakin pahasti. Ruudussa oli kaksi esinettä, joista toinen oli kuusen takana, keskellä taaempana  ja toinen oikeassa takakulmassa.
Ensimmäisellä lähetyksellä juoksenteli ruudussa ja sen ulkopuolella eikä nenä ollut lainkaan mukana. Sitten palasi takaisin ja lähetin uudelleen, juoksenteli taas etupäässä ruudusta ulos vasemmalla puolella. Kolmannella sai ilmeisesti heti hajun ja löysi kuusen takaa esineen jota ei luovuttanut vaan "tappoi" sen ruudussa. Otettiin uudelleen niin että laitoin koiran sivummalle maahan ja Lea vei esineen kuusen taakse. Koira oli koko ajan levoton eikä pysynyt kunnolla maassa. Laitoin uudelleen ruutuun ja taas juoksenteli siellä pitkin poikin päättömästi vaikka oli kuitenkin nähnyt esineen viemisen. Löysi kuusen takana olevan esineen (hanskan) ja toi sen mutta luovutus vaikeaa. Sain kuitenkin palkattu josko oli jo itse palkkaantunut esineen pyörittämisestä.

Lähdin vielä räntäsateessa metsään lenkille miettimään tätä kurjimusta. Lenkillä ensimmäisen kerran kävi niin että Rudi juoksenteli tosi kaukana edessä hajuihin keskittyneenä eikä ollut huomannut kun käännyin polulla toiseen suuntaan mäntymetsään taimikkoon, yleensä tulee nopeasti perässä eikä jää matkasta. Ei kuulunut vähään aikaan mitään ja olin kävellyt ajatuksissani jo aika pitkän matkaan kääntyen taas uudelle polulle isoa mäkeä alas. Huusin mutta kun tuuli oli todella voimakasta, ei  ääni kuulunut riittävän kauaksi.  Käännyin takaisin ja hätäännyin koska koiraa ei kuulunut mistään, räntäsäde vaan yltyi ja oli tosi kylmää. Palasin ensimmäisen polun risteykseen eikä Rudia näkynyt, huutelin ja käännyin siihen suuntaan jota oli jolkotellut, koska tie päättyy taloihin, kävelin sinne asti. Ajattelin että jos vaikka olisin talon pihalla kun sielläkin  pieniä koiria. Ei näkynyt eikä kuulunut. Palasin takasin polun risteykseen ja näin että kauempana mäen päällä metsän reunassa, koira tuijottaa metsään,  mutta ei vieläkään huomannut minua, vasta kun huusin niin sitten lähti tulemaan kohti, oli varmasti hätääntynyt. Loppulenkki sujui sitten pienimuotoisena ja tiivisti yhdessä kulkien.

Lenkin jälkeen tein vielä uudelleen esineruudun, kapean kaistaleen jonne vein yhden esineen, ison muovisen lusikan.
Lähti ruutuun hyvin mutta taas juoksenteli ruudussa ja yli reunojen. Tuli pari kertaa takaisin tuijottamaan minua, katselin poispäin ja koira lähti nyt uudestaan ruutuun. Jonkin ajan kuluttua toi lusikan ja luovutti hienosti nyt kelpasi ruuatkin palkaksi.